”Se on luomiskertomus. Maa on autio ja tyhjä, pimeys peittää syvyydet, ja kaivosmiehen taskulamppu liikkuu vetten yllä.” - Sinikka Viirret, Kainuun Sanomat

Talvivaara – kainuulainen sci-fi –näytelmä sai ensi-iltansa To 3.4 ja takana on nyt neljä esitystä ja kaksi peruutusta. Äkäinen kevätflunssa pyyhkäisi kaksi näyttelijää mennessään ja näin jouduttiin valitettavien perumisten eteen. Mutta nyt mennään jälleen. Hyvää palautetta saaneen näytelmän seuraava esitys on tänään sunnuntaina 13.4. kello 15.00.

Ensimmäiset kritiikit olivat näytelmälle suotuisia. Kalevan Eeva Kauppinen nimitti näytelmää ”tärkeimmäksi miesmuistiin” ja toivotti jutulle vierailuja niin pohjoiseen kuin eteläiseen Suomeen. Kainuun Sanomat otsikoi dramaattisesti ”Luomisen työstä maapallon loppuun” ja näki esityksen jäntevänä analyysinä murentuvasta kaivosunelmasta. Helsingin Sanomien Maria Säkö tuumasi puolestaan kuinka ”esityksen väitteet ovat vahvoja ja ja aiheet järeitä, mutta toteutus nokkela, terävä ja saarnaamaton.”

Ensi-ilta oli erilainen kokemus kuin olisi voinut odottaa, koska ei osannut odottaa oikein mitään. Sen verran monipuolinen ja paljon asiaa seurannut seurakunta näytelmän ensi-iltaan kokoontui, että oli vaikea ennakoida vastaanottoa ja ihmisten tunnelmia.

Talvivaarasta väkeä saapui tiedottaja OP Nissisen johdolla. Mitä nyt silmäkulmastani vilkaisin, niin Talvivaaran väelle nauru näytti maittavan siinä kuin muillekin. Kiintoisia keskusteluja riitti myös näytelmän jälkeen Talvivaaran ihmisten kanssa. Sen verran OP pääsi korjaamaan, että yksi asiavirhe (uraani on nykyisellään YVA:ttu, mutta ei edellenkään luvitettu) näytelmästä löytyi. Asia korjattiin toiseen näytökseen.

Muuta väkeä paikalla oli mm. Kysymyksiä Talvivaarasta kirjan kirjoittajat Mika ja Lasse Flöjt Kuusamosta, paikallisen vesiosakaskunnan pj Leo Schroderus, Talvivaarasta runsaasti kirjoittanut toimittaja Sampsa Oinaala, Talvivaaraa paljon kuvannut valokuvaaja Tommi Taipale, aiheesta nettisivua pitkään pitänyt Ari Kananen sekä Sotkamon seurakunnan kaivoskriittisenä tunnettu pastori Antti Lankinen.

Näytelmän ennakkojulkisuus oli hämmästyttävän laajaa. Näytelmästä kirjoitettiin ennakkoon kotikunnan aviisien lisäksi mm. Turun Sanomissa, Karjalaisessa, Kalevassa, Teatterilehdessä ja jopa Iltalehdessä. Näytelmän julistekuva koristi puolestaan yhden Euroopan vanhimman ja arvostetuimman teatterilehden, saksalaisen Theater der Zeitin, kantta. Theater der Zeitin laaja Suomi teemanumero esiteltiin Talvivaara –näytelmän tahtiin.

Mutta palataksemme ensi-iltaan. Suurin pelko tällaisen hyvin jaetun ja ison aiheen äärellä on tietysti se, että ihmiset eivät hyväksy esitystä tai aiheesta rakennettua kuvaa. Pelko väistyi ensimmäisen puoliajan mittaan. Tuntuma oli, että saimme karhun jotakuinkin tanssimaan narullansa. Naurua, myötäelämistä ja jaetun tuntua riitti. Tosin ei nyt niin, ettei rikkaakin rokassa, sillä nähtiinpä toisella puoliajalla myös haukotteleva katsoja.

Joka tapauksessa palaute oli reipasta ja vapautunutta. Paikalliset ja pitkään asioita seuranneet ihmiset kiittelivät näytelmä kovasti ja myös Talvivaaran väki otti asian omakseen. Esitykselle toivottiin pitkää ikää jne. Katsomossa oli parhaimmillaan oikein oivaa kansanteatterin tunnelmaa. Näyttelijät kokivat yleisön olleen yhtä heidän kanssaan ja tämä yhdessä koettu myötäelämisen kokemus on jotain mitä ei ole Talvivaaran tarinan kanssa päästy liian usein kokemaan.

Kotona meikäläiseltä kysyttiin, olisinko tehnyt jutusta jyrkemmin Talvivaaraan suhtautuvan, jos meihin ei olisi suhtauduttu niin vastaanottavaisesti kaivoksella. Voi olla, mutta toisaalta me kerroimme suurin piirtein sen mitä saimme kuulla pohjahaastattelujen kautta ja piruako sitä sitten enempäänsä säveltämään.

Tosin ainakin yksi yhteiskunnallisesti merkittävä aihe näytelmästä jäi kuitenkin pois. Talvivaara -näytelmä ei puhu sen syvemmin terveysongelmista, joita joissakin rankimmissa työtehtävissä työskennelleille ihmisille on tarinoiden mukaan tullut. Jos jotkut kuulemamme jutut pitävät paikkansa, lasku on näiltä osin vasta tulossa.

Näin siis kokoonnuttiin ensi-iltaan katsomaan taaksepäin, nauramaan kaikelle tapahtuneelle sekä vilkaisemaan hieman peiliin. Tulevaisuus on meidän tehtävä yhdessä ja yhteisönä ja siihen me tarvitsemme tätä taaksepäin katsomista, yritystä ymmärtää, näkemystä, joka katselee elomme ristiriitoja silmästä silmään.

- Veikko Leinonen, Talvivaara -näytelmän ohjaaja

Löytyykö sieltä peilistä kuinka tuttu kuva, sitä pääsee arvioimaan seuraavan kerran Su 13.4 Generaattorilla Kajaanissa, Kauppakatu 36, 87100 Kajaani. Liput 15 / 10€, vaarakollektiivi@gmail.com, 08-626061, tai tuntia ennen esitystä ovelta.

Esityskalenteri:
Su 13.4 - sunnuntaina esityksen jälkeen kello 18.00 keskustelutilaisuus aiheella Mitä Talvivaaran jälkeen? Alustajina filosofi Tere Vaden, kuvataiteilija ja Mustarinda seuran perustajajäsen Antti Majava sekä Stop Talvivaara liikkeen videodokumentaristi Hannu Hyvönen.
To 17.4. klo 19
La 26.4. klo 19
Su 27.4. klo 15
Pe 9.5. klo 19
La 10.5. klo 19
Ma 12.5. klo 19 (viimeinen kotiesitys)

"Tärkein näytelmä miesmuistiin."
  • Eeva Kauppinen, Kaleva

    Talvivaaran kaivosyhtiö kukitti näytelmän tekijät ensi-illassa. Etualalla syöty omena ja nikkelitanko. Taustalla Talvivaaran rekvisiitaksi lainaama kypärä ja ympärillä ensi-iltajuhlien tarjoiluja.
    Talvivaaraa paljon kuvannut valokuvaaja Tommi Taipale ja ohjaaja Leinosen ensi-iltapuhe.


    "Ja sitten kahvitelttaan..." Oikealta ohjaaja Veikko Leinonen, toimittaja Sampsa Oinaala, valokuvaaja Tommi Taipale, näyttelijöistä Toivo Peppanen, Mari Pitkänen, Kimmo Penttilä ja Pekka Moilanen.